Musta mörkö valmistui vihdoin

Kuten otsikko jo kertoi, puoli vuotta puikoilla marinoitunut musta paita valmistui edellisellä viikolla...vihdoin! Loppu pinnistys oli palkitseva, vaikka kauluksen teko alkoi tylsistyttämään ja meinasi tökkästä siihen. Mutta lopulta sekin tuli tehtyä, kunnialla loppuun asti :) Pohdin voiko tästä edes iloita ja hehkuttaa kun niin kauan kesti, mutta iloitsen silti. On se silti tehty työ, vaikka kestikin. Nyt en kyllä hetkeen tee mitään mustaa, en varmasti.

 

Jokunen kerta taisin mainita myös puikoilla olevasta projektista, no tässä hieman kuvaa.

 

 

Saaja lienee ollut ihan tyytyväinen, ainakin ns. välikäsi oli :) Lupasi lunastaa itselleen jos itse tilaaja ei näitä halua. Mutta enpä ole jälkeenpäin kuullut mitään, etteikö olisi tilaajalle kelvannut. Mielelläni olisi itselleni ottanut nuo Novitan Purosta neulotut lapaset itselleni, kun ovat ensimmäiset laatuaan. Mutta ehkä sitten myöhemmin. Aiemmin olen siis kutonut Novitan huopasesta huovutettuja lapasia ja nuo olivat ensimmäiset Puro langasta. Lopputulos oli ihan miellyttävä vaikka langanlaatu ei kyllä miellyttänyt. Oli niin paljon paksuuden vaihtelevuutta että tein jopa Novitalle reklamaation ko langasta, mutta eipä ole mitään vastausta kuulunut. Toivottavasti edes viesti meni perille ja tuli luetuksi.

 

Nyt puikoilla ihka ensimmäiset piirakka sukat, innolla odotan niiden valmistumista. Tuntuu ihan mukavalta ja helpolta ohjeelta..ja nopealta kutoa :) jos vaikka jokusen parin jouluksikin tekisi, katsellaan.

 

Nyt takaisin peiton alle parantelemaan itseäni, flunssa pirulainen kun on ottanut niskalenkki otteen minusta :(

 

Aika menee lentäen

Nyt ollaan jo helmikuussa, vaikka jotenkin tuntuu että tämä vuosi alkoi ihan lähipäivinä. Huh ! Viimeisimmästä kirjoituksestanikin jo hieman vierähtänyt aikaa. Mutta mitäpä tässä tullut tehtyä, hieman lapasia, sukkia ja hieman villapaitaa. Lopulta aika hyvin olen saanut töitä aikaiseksi :) Ja välillä jopa suhteellisen nopeaa tahtia. Tein tuossa joku aika takaperin jopa oman ennätykseni; palmikkolapas parin päivässä ja vielä saman päivän aikana tuli tehtyä uudesta lapas parista toinen lapanen. Eli yhteensä 1.5 paria - mielestäni varsin hyvin, kun tuota aikaa ei kuitenkaan hirmuisesti pienen pojan kanssa kutomiseen jää. Tässä kuvassa ovat vielä hieman kesken, mutta nyt jo odottelevat enää lankojen päättelyä. Se kun itsellä aina jää todella usein odottelemaan toista hetkeä, kun kiire on saada uusi työ jo puikoille ;)

 

Ja vannomatta paras. Ajattelin ja uskottelin itselleni, ettei enää joulun jälkeen tarvitsisi lovikoita tehdä, mutta kuinka kävikään. Johan niitä tuli taas parit tehtyä :) Tilaustöitä, tilaustöitä - eihän niille voi mitään. Ja ilollahan niitä kutoo, valmistuvatkin niin kovin nopeaan. Ja itse vielä tykkään näperrellä niitä ns. koristuksia siihen lapaseen. Joten mikäs siinä. Olen vielä ajatellut jos tuosta uudesta Isoveikan vaaleansinisestä tekisin itselleni uudet lovikat, mutta ensin kaikki tilaustyöt pois puikoilta. Ennen en voi itselleni aloittaa mitään :( Siitä onkin jo taas tovi, kun olen itselleni jotain neulonut. Saati sitten miehelle tai pojalle, jotenkin me jäädään aina huomiotta ja sit ihmettelen missä "kaikki" pojan villasukat ovat :) Noh, lankakeränä kaapissa.

 

Tulipa tuossa kokeiltua elämäni ensimmäisen kerran myös Novitan puro lankaa ja se jäi kyllä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Tein huovutettavat lapaset, jotka tosin odottavat vielä koneeseen pääsyä, mutta siis tuo puro lanka oli ihan hirveää. Se langan epätasaisuus ei jotenkaan iskenyt muhun. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin vain huone erä kun sitä kyselin, mutta kuitenkin. Käytössäni oli Puro aamurusko ja siitä jäi kyllä niin huono kuva mieleeni, etten kovin helpolla tuota lankaa enää kaupasta osta. Moni kehotti tekemään Novitalle ilmoitus mutten ole saanut sitä vielä aikaiseksi. Ehkä tässä joku päivä :) Toivottavasti tuo epätasaisuus ei nyt kauheasti haittaisi kun kuitenkin huovutan vielä, mutta jos noin pitäisi lapaset antaa jollekin niin en kehtaisi.

 

Nyt siis puikoilla villapaita. Tuo jo viime syksystä asti puikoilla pelotellut musta miesten poolokauluksinen paita. En sitten yhtään tykkää mustaa kutoa ja sen vuoksi aina vaan jäänyt. Nyt se tarvitsisi tehdä, en muuten enää kehtaa edes tilaajalle ilmoittaa että työ olisi valmiina. Nyt onneksi sentään tuo luonnon valon määrä hieman lisääntynyt, joka helpottaa kutomista. Mutta aiemmin tuon mustan kutominen keino valossa oli täysin tuskaa. Onneksi enää hihat ja tuo kaulus, sitten se olisi valmis. Vihdoin !

 

Mukavaa helmikuun alkua kaikille lukijoille ( teille harvoille ) ! Lähden tästä pikku hiljaa jälleen tuon mustan "mörön" pariin jos silmät edes hetken vielä jaksaisi tehdä töitä kanssani :)